Ensimmäinen pysähdys tapahtuu yli viikko jamien jälkeen, kun kisiksellä treenatessa polvi sanoo au. Nyt olen treenien sijasta taas Brooklyn cafessa ja otan rennosti. Jamien jälkeen sykkiminen vain jatkui, kun oli tapahtumia jonne piti mennä ja treenejä joissa käydä ja OG, joka oli pakko tavata. Nyt on siis aika nauttia ansaitusta hengähdyshetkestä ja hymyillä kaikelle sille hyvälle työlle, mitä on tullut tehtyä.
Koko prosessiin ideasta jamipäivään meni suunnilleen nelisen kuukautta. Muistan vieläkin elävästi kuinka junassa istuessani sain idean "Kuka grillaa eniten"- skabaan ja soitin siitä ensiksi Limelindforsille ja hykertelin itsekseni idean mahtavuutta. Siitä jatkettiin jamien kehittämistä ja pidettiin palavereita ja viestiteltiin facebookissa, sähköpostitse ja puhelimitse useita kertoja. Monena päivänä ensimmäinen asia aamulla oli sähköpostin avaaminen ja siihen reagoiminen ja viimeinen asia oli sähköpostin tarkistaminen. Tässä välissä oli käyty töissä, käyty kahvilla kirjoittamassa blogia, käyty tanssimassa ja laitettu ruokaa. Loppua kohden tahti kiihtyi, mutta sitten työt loppuivat kaksi viikkoa ennen tapahtumaa ja oli aika hengähtää. Ensimmäinen hetki, kun tajusin jamien oikeasti tapahtuvan oli tapahtumapäivänä, kun saavuimme viimeistelemään tapahtumapaikkaa. Siitä eteenpäin olikin meno pelkkää liitämistä.
Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, mitä olemme saaneet aikaan. Todella moni ihminen sai hymyillä, pitää hauskaa ja viihtyä hetken tanssin parissa. On hienoa nähdä, kuinka ihmiset nauttivat siitä asiasta, jota itse rakastaa. Koskaan ei voi olla tarpeeksi iloa ja hymyä.
Olen suuresti kiitollinen koko tuotantoporukalle! Minna Parkkisenniemelle, joka piti hommia kasassa ja välillä jarrutteli keulivaa mopoa, Tanja Pelkoselle, jonka ansiosta saimme jameillemme ilmeen, Emil Lindfors tiputteli niitä himmeitä biittejä ja värkkäsi sitä mixtapea, Iiro Sivula on se henkilö, jolla on kattilan soittamisen jalo taito ja musiikilliset seikat hallussa, Aleksi Ripatti mies rumpujen takana, bändiguru, joka tuo porukat paikalle tunnin etuajassa, Riku Niemi eli kaveri kameran takana filmatessa ja ruudun edessä editiota tehdessä.
Kiitoksia kaikille teille, jotka olitte paikalla jakamma hyvää fiilistä. Tapahtuma ilman osallistujia ei ole mitään. Moni on kysellyt onko jatkoa luvassa ja voin nyt vastata, että mikäli se minusta riippuu niin jatkoa tulee varmasti. Varmoja suunnitelmia ei vielä ole tehty, mutta kaikkea pientä kivaa on vireillään ;)
Se oli vähän niinku siinä tältä kertaa! Blogiin varmaan kirjotetaan pitkin vuotta mitä nyt mieleen juolahtaa, mutta tämän tapahtuman osalta on homma paketissa. Kaikki kuvat tässä tekstissä on ottanut Aliisa Priha. Lisää kuvia voi käydä katsomassa tästä linkistä:
-EE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti