maanantai 26. maaliskuuta 2012

Se on siinä!

Ensimmäinen pysähdys tapahtuu yli viikko jamien jälkeen, kun kisiksellä treenatessa polvi sanoo au. Nyt olen treenien sijasta taas Brooklyn cafessa ja otan rennosti. Jamien jälkeen sykkiminen vain jatkui, kun oli tapahtumia jonne piti mennä ja treenejä joissa käydä ja OG, joka oli pakko tavata. Nyt on siis aika nauttia ansaitusta hengähdyshetkestä ja hymyillä kaikelle sille hyvälle työlle, mitä on tullut tehtyä.

Koko prosessiin ideasta jamipäivään meni suunnilleen nelisen kuukautta. Muistan vieläkin elävästi kuinka junassa istuessani sain idean "Kuka grillaa eniten"- skabaan ja soitin siitä ensiksi Limelindforsille ja hykertelin itsekseni idean mahtavuutta. Siitä jatkettiin jamien kehittämistä ja pidettiin palavereita ja viestiteltiin facebookissa, sähköpostitse ja puhelimitse useita kertoja. Monena päivänä ensimmäinen asia aamulla oli sähköpostin avaaminen ja siihen reagoiminen ja viimeinen asia oli sähköpostin tarkistaminen. Tässä välissä oli käyty töissä, käyty kahvilla kirjoittamassa blogia, käyty tanssimassa ja laitettu ruokaa. Loppua kohden tahti kiihtyi, mutta sitten työt loppuivat kaksi viikkoa ennen tapahtumaa ja oli aika hengähtää. Ensimmäinen hetki, kun tajusin jamien oikeasti tapahtuvan oli tapahtumapäivänä, kun saavuimme viimeistelemään tapahtumapaikkaa. Siitä eteenpäin olikin meno pelkkää liitämistä.


Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, mitä olemme saaneet aikaan. Todella moni ihminen sai hymyillä, pitää hauskaa ja viihtyä hetken tanssin parissa. On hienoa nähdä, kuinka ihmiset nauttivat siitä asiasta, jota itse rakastaa. Koskaan ei voi olla tarpeeksi iloa ja hymyä.

Olen suuresti kiitollinen koko tuotantoporukalle! Minna Parkkisenniemelle, joka piti hommia kasassa ja välillä jarrutteli keulivaa mopoa, Tanja Pelkoselle, jonka ansiosta saimme jameillemme ilmeen, Emil Lindfors tiputteli niitä himmeitä biittejä ja värkkäsi sitä mixtapea, Iiro Sivula on se henkilö, jolla on kattilan soittamisen jalo taito ja musiikilliset seikat hallussa, Aleksi Ripatti mies rumpujen takana, bändiguru, joka tuo porukat paikalle tunnin etuajassa, Riku Niemi eli kaveri kameran takana filmatessa ja ruudun edessä editiota tehdessä.

Kiitoksia kaikille teille, jotka olitte paikalla jakamma hyvää fiilistä. Tapahtuma ilman osallistujia ei ole mitään. Moni on kysellyt onko jatkoa luvassa ja voin nyt vastata, että mikäli se minusta riippuu niin jatkoa tulee varmasti. Varmoja suunnitelmia ei vielä ole tehty, mutta kaikkea pientä kivaa on vireillään ;)

Se oli vähän niinku siinä tältä kertaa! Blogiin varmaan kirjotetaan pitkin vuotta mitä nyt mieleen juolahtaa, mutta tämän tapahtuman osalta on homma paketissa. Kaikki kuvat tässä tekstissä on ottanut Aliisa Priha. Lisää kuvia voi käydä katsomassa tästä linkistä:

-EE





torstai 15. maaliskuuta 2012

Few days to go!

Ajattelinpa jakaa yhden musiikkivideo lemppareistani:


Ja Tero Saarinen tuomaroimaan Lepuski Jam vol.4:seen? ;)

Viimesiä viedään! Nähdään lauantaina!

-Minna

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Sääntö numero 1

Pidä hauskaa, lepää ja yksinkertaisesti tee ne aisat, mitä haluatkin tehdä.
Näillä keinoilla on Lepuski Jam Vol. 3 rakennettu. Työt on ohi ja nyt on odottelun aika.
Kohta käynnistyy disko datsun. Tuottajat alkaa sekoomaan, mut se on iha jees :D

Nauttikaa elämästä ja tulkaa ny oikeesti hei Leppävaaraan joraamaan!


7 päivää jouluun on..

Jamit lähestyy ja oon täällä hionu omia tanssimuuveja kirjastolla kondikseen:


Producer <3 coffee

-Minna

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

STOP KONY

Kaiken tämän keskellä otetaan hetki tälle:


Peace.

-Minna

Saiffa

Katutanssikeskus Saiffa

Tässä paikassa yhdistyy monta asiaa. Saiffa toimii katutanssikouluna, tapahtumapaikkana, vapaana treenipaikkana ja ennen kaikkea kotina katutanssijoille. Saiffan ovesta voi astua sisään juuri sellaisena kuin on ja poistua kokemusta rikkaampana.

  Tämä Lönnrotinkatu 25 A:sta löytyvä koulu tarjoaa viitenä päivänä viikossa erittäin tasokasta katutanssiopetusta niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin tanssin harrastajille.
Opetuksessa huomioidaan kokonaisvaltaisesti koko katutanssikulttuuri. Opettajat opettavat tekniikat ja johdattavat oppilaat katutanssikulttuurin pariin.

Opettajakunnasta löytyy Suomen parhaimmistoa jokaisesta lajista. Halusit sitten oppia breikkaamaan, lockaamaan tai tanssimaan hip hoppia on opetuksen laatu varmasti kovaa.
Saiffan perusti puolitoista vuotta sitten neljä Suomen kovimmasta breikkiryhmästä Flow Mo:sta tunnettua kaveria. Avajaispäivästä lähtien Saiffa on toiminut yhtenä suunnannäyttäjänä Suomen katutanssiskenessä. On suuri kunnia saada yhteistyökumppaniksi yksi suurista katutanssivaikuttajista.

Vähän mietteitä yhden perustajan Johannes "Hatsolo" Hattusen suusta:

Miksi päätitte perustaa Saiffan?

- Puoltoista vuotta sitten oli hyvä tilausuus lähteä toteuttamaan omaa juttua.
Olimme opettaneet jo pitkään monissa eri tanssikouluissa ja oli aika itsenäistyä ja tehdä töitä omilla ehdoilla. Kun on oma tanssikoulu, ovat vaikuttamisen mahdollisuudet isommat eikä tarvitse olla riippuvainen muista ja voi toteuttaa omia visioita.

Halusimme opettaa ihmisiä tanssimaan, eikä ainoastaan seuraamaan koreogarfioita. Näin ihmiset oppivat tanssimaan itse. Tarkoituksena on luoda itsevarmoja yksilöitä kuin pelkkiä kopioita.

Yhtenä johtavana ajatuksena meillä täällä on pitää tanssi aitona. Asiat opetetaan niin kuin ne pitääkin ja oppilaille kerrotaan tarinat ja tiedot itse tanssin taustalla.

Saiffalla ei kukaan ole kenenkään tiellä, vaan saa tehdä sitä omaa juttua, jos haluaa.

Jos tekee hommaa aidosti, tosissaan ja täysillä niin sillä pärjää ja se kantaa. se ei ole helpoin tie, mutta sen avulla saa sen hyvän fiiliksen ja voi olla ylpeä itsestä. Näin me olemme pyrkineet toimimaan koko tanssikoulun pystyssä olemisen ajan.

Mitkä fiilikset 1,5v jälkeen?

- Ekana päivänä jännitti ihan tajuttomasti, mutta avajaispäivä oli aivan kingi. Homma lähti käyntiin hyvin. Oppimista oli matkan varrella paljon ja vähän säätimstähän se oli, mutta siitä se on lähteny rullaamaan.
Perse edellä puuhun kuvaa hyvin miten ongelmiin ollaan tartuttu. Kaikkea on tullu opittua lyhyessä ajassa. Porukka oppii todella paljon ja kehittyminen oppilaissa on huimaa. Itse on myös kehittynyt opettajana paljon. On aivan erilaista opettaa omassa koulussa kuin jonkun toisen paikassa.
Hyvä, että on saatu mahtavat opettajat. Uusia crewejä on syntynyt, mikä on aina hyvä asia. Porukka kehittyy aivan silmissä!! Fiilikset kokonaisuudessaan ovan mahtavat arvosana on 10-.

Tulevaisuus?

- Kevät Saiffalla kunnialla läpi ja sen jälkeen tehdään 10v aniversarysta timanttisimmat omat bileet ikinä! Syksyllä on tietenkin taas uudet kujeet ja pakkohan sitä on aina kehittää meininkiä.

Omia sanoja?

Kiitoksia Lepuski Jam järkkäreille hyvästä duunista ja puskemisesta. Peace out!

Katutanssikeskus Saiffa on yksi Lepuski Jam vol.3 yhteistyökumppaneista

torstai 1. maaliskuuta 2012

Siitä se ajatus sitten lähti..

Lupasimpa tuossa aikasemmin vähän valottaa, että mistä tämä Lepuski Jamien järkkääminen alunperin alkoi joten tässäpä teille pientä monologia aiheesta:

Tuotin syksyllä 2011 Sellon kirjastoon opinnäytetyönäni Young Talents tapahtumasarjan joka koostui kolmesta peräkkäisestä perjantaista. Lyhyesti muotoiltuna tapahtumasarjan tavoitteena oli luoda uutta kirjastomielikuvaa, karistaen samalla vanhoja mielikuvia kirjastosta hiljaisina kirjavarastoina. Karu totuus kun on se, että fyysiset kirjastokäynnit ovat laskeneet (samoin lainausmäärät) joten kirjaston on tarjottava asiakkailleen uudenlaisia palveluita ja jotain sellaista mitä he eivät ehkä ole itsekään osanneet pyytää.
Kirjastojen toiminnassa kulkee aika pitkälti taustalla ajatus myös siitä, että porukalla olisi yhdenmukaiset mahdollisuudet päästä kulttuurin ja tiedon äärelle, sukupuoleen, ikään, etnisiin taustoihin tai tuloihin katsomatta.


Tapahtumaidea syntyi siten, että halusin tuoda kirjastoon jotain mitä siellä ei välttämättä oltu aikasemmin nähty. Lopputuloksena oli tapahtumakonsepti joka tarjosi nuorille talenteille matalankynnyksen tapahtuma-areenan jonne tulla esittelemään omia taitojaan ja töitään.Young Talents - yläotsikkoa kantanut tapahtumasarja esitteli lopulta lyhytelokuvia, tarjosi Henri Segerin akustisen keikan, ja synnytti ensimmäisen Lepuski Jam- katutanssitapahtuman. http://youngtalents.fi/

Näkyvyyttä ensimmäisen tapahtuman osalta saavutettiin muun muassa metrolehdessä ja omakaupunki.fi - palvelun kautta. Onneksi nuori tuottajan alku ei yhtään kaivanut verta nenästään lehdistölausunnoillaan (terveisiä vaan Henkalle joka poimi pitkästä keskustelusta JUST ne OLEELLISIMMAT asiat aiheesta) ;) :

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/katu-uskottavaa_tanssia_kirjastossa/

Siitähän se lumipallo efekti sitten lähti. Sitä on saanu tyttö olla huuli pyöreenä pariinkin otteeseen, mutta tekemällä oppii. Erityisen mielenkiintoista on ollut tuottaa sellasta kulttuurin osa-aluetta mikä ei välttämättä ole ollut se itselleen kaikista tutuin skene. Sitä on moneen otteeseen joutunut olemaan oman mukavuusalueensa ulkopuolella näitä projekteja läpi käydessä, mutta se on ollut aina lopulta antoisaa. Joten kaikki te jotka haluatte tehdä omaa juttuanne, uskokaa siihen ja jatkakaa puskemista!



Katutanssikulttuurin yhteisöllisyys, hyvä henki ja monien alalla hääräjien mieletön draivi on ihailtavaa ja vaalittavaa, ja toivon, että meiniki jatkuu samalaisena vielä pitkään. Taiteen kieli on mielestäni universaalia taiteen osa-alueista riippumatta. Vaikka en itse olekaan esimerkiksi katutanssija tai sen harrastaja, osaan arvostaa ja nostaa hattua kaikille jotka uskaltaa ja osaa ilmaista itseään sen kautta.

PS. 16 päivää Lepuski Jam Vol.3:seen, woop wooooop! \o/

-Minna